Juu, kyllä, totta se on! Kävimme Indin kanssa Venäjällä!
En olisi koskaan uskonut sinne suuntaan matkaavani, ja vielä kera koiran mutta näin siinä nyt sitten pääsi käymään.

Matkaan lähdettiin torstai aamupäivästä Helsingistä Tallinkin terminaalista, pakattiin bussi täyteen tuiki tuntemattomia koiria ja kasa tavaroita. Helpotuksena Indille, Retu-sulho matkusti vieresessä häkissä, ja taas tuli pariskunta oikein hyvin toimeen :) Ei yhtään avioriitaa koko reissun aikana, olisi monella ihmisellä hyvä tilaisuus ottaa mallia koirista, taas kerran!

Ihmiset hyppäsivät laivaan, ja koirat matkustivat bussissa yli meren Tallinnaan.
Siitä sitten alkoi vasta todellinen matkanteko. Kilometrejä edessä n.750km. Ei voi sanoa että matka sujui ainakaan nopeammin kuin Helsingistä Lappiin. Kyllä oli hidasta, ja inhottavaa.

Viron rajalle, ja siis samalla myös Venäjän rajalle saavuimme illasta. Enpä olisi uskonut että rajan ylitys voi sellainen show olla!
Siinä odotettiin, näyteltiin passeja bussiin tulleelle rajanvartijalle, täyteltiin lippusia ja lappusia, joissa kyseltiin isän nimeä (?!?!) tyhjennettiin bussia tavaroista, mentiin passien kanssa rajan yli, pakattiin bussi takas täyteen tavaroita ja jatkettiin matkaa. Kaiken kaikkiaan aikaa taisi upota melkein 2h tähänkin. Uskomatonta!

Bussissa seura piristi, ja kiitos jokaiselle joka jaksoi ensimmäisenä ja viimeisenä yönä kuunnella mun nenän niistämistä ja yskimistä! Kokeilkaapa huvikseen reissata bussissa yöt läpeensä, järkyttävässä flunssassa, lisätkää siihen silmätulehdus, korvatulehdus ja Venäjän tiet.. Oli kyllä kokemus jo sekin! Tiet olivat täynnä ämpärin kokoisia kuoppia, urat olivat syvemmät kuin meillä Suomessa on edes jalkatien reunukset. Tien piennar oli häilyvän murtuva. Kaksikaistaisella tiellä mahtui mukamas hyvin 2rekkaa ja 1bussi, pieni järkytys yöllä unesta herätä tälläiseen tilanteeseen. Siinä tulee ensimmäiseksi mieleen että simmut kii en tahdo tietää :D Bussissa tien päällä valtuutettu silmätippa-lääkäri laittoi todella tarkasti ja urheasti tipat tämän potilaan silmiin, iso kiitos siitä Heidille. Ei olleet silmät ummessa seuraavana aamuna ;)

 

Matkantekoa ei paljon kyllä vauhdittanut bussin etuosasta kuuluva ”i love ya babee” viinan vauhdittamana. Onneksi kuten usein kova meno hyytyy jossain vaiheessa ja näin teki nyttenkin, etuosa hiljeni ensin puhuttuaan muovipussin kanssa norjaa ;)

Moskovassa, ruuhkat, öö – ovat nekin kuten aiemmin mainitsemani töyssyt hieman eri luokkaa kun aamuiset Lahden moottoritien ruuhkat, kauankohan matkustimme viimeistä 20km Moskovaan?! 2H ?? Suurin osa ajasta seisottiin paikoillaan välillä valuttiin eteenpäin. Uskomatonta, olisipa kiva lähteä Suomessa töihin n.2h aiemmin kun istuskelee aamulla ja illalla ruuhkassa :D

Perjantai iltana saavuimme hotellille, Mitinoon. Indin ja Retu, ja okei minä ja Anu saatiin pienehkö huone. Onneksi sopu sijaa antaa, ja pärjättiin hyvin ilman turhia hukkaneliöitä :)
Anua ilmeisesti hieman harmitti mun heti touhottamani sänkyjen erotus toisistaan, ihan sua vaan Anu ajattelin, sait nukkua paljon rauhallisemmin kuin mun vieressä ;)

Hotellin ravintola, no ruuassa ei ollut valittamista, sen sijaan englannin kielen ymmärtämisessä kyllä, ruuan ja juoman tarjoilun nopeudessa, maksamisen vaikeudessa oli paljonkin valittamista. Kyllä se pinna vielä 1-1½h odotuksen kestää, mutta jos ateriana on burritos ja cocis, toivoisi sen saavansa syötyä nopeammin kuin kolmessa tunnissa :D

Aamulla ajeltiin näyttely alueelle, ja vietettiin päivä kehissä.
Kummoista menestystä ei reissulla tullut, lauantaina Indi oli AVO ERI2 v-cac, ja Retu VAL ERI. Sunnuntaina Indi ja Retu lähti kehistä ERI:llä. No nyt ehkä saan vielä kerran marista tuomarin epäpätevyydestä – palkata nyt värivirheellisiä! Ja ei ne Venäjän hoffit kyllä kauneimmasta päästä olleet, valintoja en tajua, mutta eipä ole ensimmäinen kerta :D

Näyttelyalueella tuli nähtyä kaikenlaista, ja myöskin kaiken kirjavaa koiran käsittelyä! Kyllä on omat rekut – ja varmasti suurin osa suomalaisistakin koirista hyvissä käsissä verrattuna tilanteeseen Venäjällä. Kiitos siitä. Toiste en halua sitä koiran käsittelyä nähdä enään.

Reissu tuli tehtyä ja melkein voisin 99% sanoa etten toiste Venäjälle lähde, mut jätetään se 1% ehkä mahdollisuus ilmaan jottei tarvitse kenenkään väittää että olen sanonut ”en koskaan”.

Iso kiitos matkaseuralle!!!!

Anulle & Retulle

Heidille & Untolle

Maijulle & Minnille

Merville & Oonalle

Kevät onkin nyt sitten tiukkaa treenaamisen aikaa, hakumetsään pääsee jo kohta ja tottistelu käynnistetty jo. Vielä pitäisi nouto ja a-esteet hioa kuntoon, ja Indin ja miun toiminta alkaa näyttää oikealta :)

Päivityksiä tulossa viimeistään Milan luonnetestin tiimoilta, joka on toukokuun alussa. Sitä ennen Indi pyörähtää Vaasan KV:ssä metsästämässä, sitä cacibia.. tai sertiä u know ;)

t. Janina & Indi