Koska Indi ja Retu tulee niin hirmuisen hyvin toimeen niin reissataan nyt sitten oikein urakalla ;)

Lauantaina suunnattiin siis kohti Vaasaa, hotelli huone oli Sokos hotellista varattuna. Anun ja Retun lisäksi matkaan mukaan lähti Anun tyttö Minttu. Matka tuntui yllättävän lyhkäiseltä, johtuiko sitten siitä että kuski painoi alusta loppuun saakka suoraan kyytiä vai hyvästä seurasta?

Hotellissa kaikki sujui suhteellisen hyvin, mitä nyt Retu oli vakuuttunut siitä että Indillä on juoksut.. Tätähän mies ei huomannut matkan aikana takakontissa!? *miehet* Noo, antoi äijän yrittää, Indi karkasi yön ajaksi minun sänkyyni. Joo, kiva tykkään siitä lämpöisestä ihanalta tuoksuvalta hoffituksesta sängyssä MUTTA, joka kerta kun yritin hieman hivuttaa peittoa Indin alta pois, sain vihaisen mulkaisun mammalta. Sama tapahtui myös jos liikahdin ja yritin vallata tilaa enemmän.. tai siis siinä vaiheessa Indi vetäisi itsensä niin leveäksi kuin vain voi Joten tyydyin siihen että Indi tarvitsee kauneusunesa, ja mä voin nukkua ilman peittoa, jääkylmää betoniseinää vasten ja todella huonossa asennossa.

Aamulla pirteänä, tai siis ainaki koirat oli pirteinä pakattiin tavarat ja hilpastiin  autolle, matkalla autolle oli muutama ein niin mukava lasiseinämä... yhtä päin Indi sitten kipitti aivan suoraan, ovi ei ehtinyt aueta ja kops! toisen nenä lytyssä. Onneksi mamista ei tullut lyttyturpaa   Matkaa hotellista oli max.5min hallille, mut kas kummaa, jostain syystä meidän matka kesti melkein varmaan lähemmäks 20min... Vaasan kiertoajelu nääs

Kehät oli myöhässä, ja hoffeja oli paikalle ilmoitettu 29kpl... tiesihän sen pitkä päivä edessä.
Kova oli porukka, ja paljon kauniita koiria.
Tuomarina oli Jan De Gids, Hollannista. Hirmuisen ystävällinen tuomari muuten.
Indi kipitti tassuillaan upeasti... ja siitä palkintona sijoitus

INDI siis oli AVO ERI2 SA PN3 V-sert ja V-cacib. Upeasti! Pienestä jäi taas kiinni viimoinen serti, ja samaten myös se yksi cacibi, eipä voi mitään mutta toivotaan et ens kerralla natsaa...
Tuomarin arvostelu vielä:

" 6 vuotias kaunis narttu. Erinomainen pää ja hyvät korvat, silmät ja hampaat. Mukava runko ja turkki, hieno rakenne. Hyvä luusto ja jalat. Hyvät merkkinnät. Liikkuu hyvällä draivilla"



Samalla kun Indiä kuvattiin, tahtoi Mila myös poseeraamaan:



Selkä näyttää kovin pyöreältä, muutaman päivän remmilenkki näkyy heti kun ei tyttö ole päässyt vapaana hölköttelemään. Hieronta avaa lukkoja hetkellisesti, mutta remmilenkitys lyö selän taas jumiin eli keväällä matka käy kohti fyssaria.

Mila tyttösen luonnestesti muuten siirtyi kesäkuulle 10pvä, neiti kun päätti et nyt on hyvä tilaisuus aloittaa juoksut... Ihan ku äiteensä muutama vuosi takaperin. Muistaakseni kolmeen eri luonnetestiin ilmottiin, milloin oli juoksut, ja sitten pennut ja kolmannella sitten päästiin :)
6.5 on kuitenkin M-pentueen muutama kakara testissä Tuusulassa, joten sinne siis katselemaan Pitäähän se pikkasten luonteet nähdä.. toivotaan että sitä on yhtä paljon kuin äiteessä ja iskässä...

Palataan
t. Se tyttöjen mielestä nakkikone - Emäntä - Janina

Juu, kyllä, totta se on! Kävimme Indin kanssa Venäjällä!
En olisi koskaan uskonut sinne suuntaan matkaavani, ja vielä kera koiran mutta näin siinä nyt sitten pääsi käymään.

Matkaan lähdettiin torstai aamupäivästä Helsingistä Tallinkin terminaalista, pakattiin bussi täyteen tuiki tuntemattomia koiria ja kasa tavaroita. Helpotuksena Indille, Retu-sulho matkusti vieresessä häkissä, ja taas tuli pariskunta oikein hyvin toimeen :) Ei yhtään avioriitaa koko reissun aikana, olisi monella ihmisellä hyvä tilaisuus ottaa mallia koirista, taas kerran!

Ihmiset hyppäsivät laivaan, ja koirat matkustivat bussissa yli meren Tallinnaan.
Siitä sitten alkoi vasta todellinen matkanteko. Kilometrejä edessä n.750km. Ei voi sanoa että matka sujui ainakaan nopeammin kuin Helsingistä Lappiin. Kyllä oli hidasta, ja inhottavaa.

Viron rajalle, ja siis samalla myös Venäjän rajalle saavuimme illasta. Enpä olisi uskonut että rajan ylitys voi sellainen show olla!
Siinä odotettiin, näyteltiin passeja bussiin tulleelle rajanvartijalle, täyteltiin lippusia ja lappusia, joissa kyseltiin isän nimeä (?!?!) tyhjennettiin bussia tavaroista, mentiin passien kanssa rajan yli, pakattiin bussi takas täyteen tavaroita ja jatkettiin matkaa. Kaiken kaikkiaan aikaa taisi upota melkein 2h tähänkin. Uskomatonta!

Bussissa seura piristi, ja kiitos jokaiselle joka jaksoi ensimmäisenä ja viimeisenä yönä kuunnella mun nenän niistämistä ja yskimistä! Kokeilkaapa huvikseen reissata bussissa yöt läpeensä, järkyttävässä flunssassa, lisätkää siihen silmätulehdus, korvatulehdus ja Venäjän tiet.. Oli kyllä kokemus jo sekin! Tiet olivat täynnä ämpärin kokoisia kuoppia, urat olivat syvemmät kuin meillä Suomessa on edes jalkatien reunukset. Tien piennar oli häilyvän murtuva. Kaksikaistaisella tiellä mahtui mukamas hyvin 2rekkaa ja 1bussi, pieni järkytys yöllä unesta herätä tälläiseen tilanteeseen. Siinä tulee ensimmäiseksi mieleen että simmut kii en tahdo tietää :D Bussissa tien päällä valtuutettu silmätippa-lääkäri laittoi todella tarkasti ja urheasti tipat tämän potilaan silmiin, iso kiitos siitä Heidille. Ei olleet silmät ummessa seuraavana aamuna ;)

 

Matkantekoa ei paljon kyllä vauhdittanut bussin etuosasta kuuluva ”i love ya babee” viinan vauhdittamana. Onneksi kuten usein kova meno hyytyy jossain vaiheessa ja näin teki nyttenkin, etuosa hiljeni ensin puhuttuaan muovipussin kanssa norjaa ;)

Moskovassa, ruuhkat, öö – ovat nekin kuten aiemmin mainitsemani töyssyt hieman eri luokkaa kun aamuiset Lahden moottoritien ruuhkat, kauankohan matkustimme viimeistä 20km Moskovaan?! 2H ?? Suurin osa ajasta seisottiin paikoillaan välillä valuttiin eteenpäin. Uskomatonta, olisipa kiva lähteä Suomessa töihin n.2h aiemmin kun istuskelee aamulla ja illalla ruuhkassa :D

Perjantai iltana saavuimme hotellille, Mitinoon. Indin ja Retu, ja okei minä ja Anu saatiin pienehkö huone. Onneksi sopu sijaa antaa, ja pärjättiin hyvin ilman turhia hukkaneliöitä :)
Anua ilmeisesti hieman harmitti mun heti touhottamani sänkyjen erotus toisistaan, ihan sua vaan Anu ajattelin, sait nukkua paljon rauhallisemmin kuin mun vieressä ;)

Hotellin ravintola, no ruuassa ei ollut valittamista, sen sijaan englannin kielen ymmärtämisessä kyllä, ruuan ja juoman tarjoilun nopeudessa, maksamisen vaikeudessa oli paljonkin valittamista. Kyllä se pinna vielä 1-1½h odotuksen kestää, mutta jos ateriana on burritos ja cocis, toivoisi sen saavansa syötyä nopeammin kuin kolmessa tunnissa :D

Aamulla ajeltiin näyttely alueelle, ja vietettiin päivä kehissä.
Kummoista menestystä ei reissulla tullut, lauantaina Indi oli AVO ERI2 v-cac, ja Retu VAL ERI. Sunnuntaina Indi ja Retu lähti kehistä ERI:llä. No nyt ehkä saan vielä kerran marista tuomarin epäpätevyydestä – palkata nyt värivirheellisiä! Ja ei ne Venäjän hoffit kyllä kauneimmasta päästä olleet, valintoja en tajua, mutta eipä ole ensimmäinen kerta :D

Näyttelyalueella tuli nähtyä kaikenlaista, ja myöskin kaiken kirjavaa koiran käsittelyä! Kyllä on omat rekut – ja varmasti suurin osa suomalaisistakin koirista hyvissä käsissä verrattuna tilanteeseen Venäjällä. Kiitos siitä. Toiste en halua sitä koiran käsittelyä nähdä enään.

Reissu tuli tehtyä ja melkein voisin 99% sanoa etten toiste Venäjälle lähde, mut jätetään se 1% ehkä mahdollisuus ilmaan jottei tarvitse kenenkään väittää että olen sanonut ”en koskaan”.

Iso kiitos matkaseuralle!!!!

Anulle & Retulle

Heidille & Untolle

Maijulle & Minnille

Merville & Oonalle

Kevät onkin nyt sitten tiukkaa treenaamisen aikaa, hakumetsään pääsee jo kohta ja tottistelu käynnistetty jo. Vielä pitäisi nouto ja a-esteet hioa kuntoon, ja Indin ja miun toiminta alkaa näyttää oikealta :)

Päivityksiä tulossa viimeistään Milan luonnetestin tiimoilta, joka on toukokuun alussa. Sitä ennen Indi pyörähtää Vaasan KV:ssä metsästämässä, sitä cacibia.. tai sertiä u know ;)

t. Janina & Indi

Hierontaa on nyt takana 3 kertaa. Jo ensimmäisen kerran jälkeen oli nähtävissä parannus, mutta jo tokan kerran jälkeen oli venyvyyskin sitä luokkaa että hieronnalla + kotona venyttelyllä oli ollut suuri apu. Kolmannella kerralla hieronnassa keskityttiin pelkkään takapäähän, ja Milalla myös osittain selkään. Tästä huolimatta ei ole Milan selkä niin suora kuin sen kuuluisi olla.
Jatketaan venyttelyillä, jotka uskokaa tai älkää, ovat pieni juttu ja muutama minuutti pois elämästä, mutta tekee niin hyvää koti/harrastus/työ koirille.
Oheisen linkin takaa löytää jokainen listauksen siitä mistä muutamista seikoista saattaa huomata oman koiran kipeytyminen ja hieronnan tarve:
www.kolumbus.fi/tiina.weurlander/koirahieronta.html
Itse toivoisin löytäneeni tämänkin tiedon aiemmin jotta olisin omien koirieni kivuissa osannut olla avuksi.
Nykyään joka päivä venytellää ja 3-4kk välein käydään ylläpito hieronnassa.
Tammikuussa mennään muutamaan näyttelyyn ja katsotaan muuttuuko koirien liikunta kehissä.

Kylässä oli viikon ajan Soffahoffin Naurava Viikari eli Wixu. Wixun tulo oli tytöille alkuun järkytys, ja terhakasti ne pitikin ensimmäisen yön Wixun poissa makuuhuoneesta. Tokana yönä jo sen verran antoivat periksi että poju pääsi makkariin nukkumaan. Loppu viikosta jo Mila ja Wixu leikkivät into pinkeenä :)
Tervetuloa Wixu toistekkin :)

t. Janina & tytöt

 

Marraskuun viimeisenä viikonloppuna käytiin Jyväskylässä KV näyttelyissä. Vuokrattiin mökki läheltä Jyväskylää, yhdessä Pian, Bramin, Evan ja koirien kera. Pieneen mökkiin 43m2, mahtui hyvin 5henkeä ja 4koiraa ;)

Sopu tilaa antaa ja kerrankin emäntä+isäntä oli meihin varsin tyytyväisiä. Niin hyvin otettiin Pian Wixu (Soffahoffin Naurava Viikari) ja Evan Mira (Skywatch`s My Love Miracle).

Näyttely sujui keskinkertaisesti, EH:ta ja Milalle ERI sunnuntailta. Siihen se menestys jäi, tosin oli kyllä todella kova taso, upeita narttuja kehä täysi ;)

Lauantaina tuomari kirjoitti arvosteluun varsin mielenkiintoisen tekstin.. tosin emäntä oli jo tätä hieman etukäteen ennakoinut...
Tuomari siis totesi Milasta, että tytöllä selkä kipeänä, jonka takia ei halua juosta, sekä seisoo jalat rungon alla...
Ja lisäksi myös sanoi samaa minusta...

Mahtava juttu, tästä emäntä sitten jutteli Anun kanssa ja tulivat lopputulokseen että me molemmat, Mila ja minä lähdemme hierontaan!
Ensimmäinen kerta olikin jo heti seuraavalla viikolla, ja aaah... se oli ihanaa. Hieroja osasi heti kertoa mikä paikka oli jumissa ja miten raajojen tulisi liikkua. Uskokaa tai älkää, se yksinkin kerta auttoi ja seisoessa asentoni parani heti!
Saimme myös kotiin ohjeet venyttelyyn, ja joka päivä ahkerasti ollaan lenkkien jälkeen venytelty :) Muutama kerta putkeen tulee nyt käytyä ja sitten tasasesti "ylläpitona" :) Huomenna taas...

 

Milan kävi tänään harjoittelemassa Jyväskylän KV näyttelyyn hieman käyttäytymistä. Käytös kuulemma oli ihan siedettävää ;) mutta tyttö yllätti kaikki ihan jollain muulla kuin sijoituksella Mach showssa!!!
Nimittäin, päättivät isännän ja emännän kanssa pitää hieman hauskaakin välissä.. eli osallistuivat nakkikisaan.

Tarkoituksena siis syödä riviin asetettuja nakkeja mahdollisimman nopeasti, ja aika oli 3.36s :D
Aika super nopea likka siis.. ja siitä johtuen sijoitus 1.sija! Pokaalinkin sai, joutunee siihen käydä kaiverruttaa jonkun tekstin, vaikkapa "Nakinsyöjä 2011" ? ;)