Hip hei, kyllä onkin aika vierähtänyt äidin tehtävissä.

Pentujen syntymän jälkeiset 2-3vrk olivat rankkoja, minulle itselleni ja myöskin emännälle ja kasvattajalle. Sillä jälkisupistukseni olivat niin kovia, että jouduimme lauantaina lähtemään lääkäriin taas, kun en millään rauhoittunut. Koko ajan yritin pentuja saada nisille imemään, sekun hieman helpotti oloani. Eläinlääkärissä sitten kertoivat että se ei ole hyväksi pennuillekkaan, sillä eivät saa kunnolla nukuttua joten tajusin siinä vaiheessa itsekin että nyt on hillittävä itsensä ja annettava vauvojen nukkua.

Ensimmäiset yöt, yksin ilman pentuja olivatkin aika stressaavia ja pelottavia, koko aikainen huoli oli niistä pienistä. Kasvattaja nukkui onneksi pentujen kanssa, ja toisena yönä emäntä tuli kanssani nukkumaan. Se olikin ihana yllätys, illalla nautin emännän rapsutteluista, ja aamulla emännän kanssa käytiin upeassa lumisateessa lenkillä. Linnutkin lauloivat, on minulta jäänyt kokonaan huomaamatta että kevät alkaa lähestyä. Ulkona kuitenkin minun tarvitsee olla todella valppaana ja varmuuden vuoksi hieman nostella karvojani jokaiselle koiralle...

Nyt alan itsekin olemaan jo hieman rauhallisempi, maltan antaa pentujen nukkua, sekä myös itse ottamaan pienet päikkärit siinä välissä. Ikävä kyllä mahani on vieläkin herkkänä, ja hieman huolettaaki saanko sitä kuntoon, kasvattaja aikoo kuitenkin doupata  = eli lääkitä minut, toivotaan että se auttaa.

Pennut ovat muuten kasvaneet hirmuisesti, kultainen poju painoi 9.3 1000g, ensimmäisenä rikkoi tuon rajan, mutta hyvin tulevat muut perässä. Pennuista huomaa että ovat perineet jotain pientä minulta ja jotain pientä Retulta. Osalla pennuista pieniä valkoisia merkkejä rinnassa ja valkoisia varpaita, aivan kuten minulla oli pentuna. Tosin valkoinen merkki rinnassa on yhä edelleen, mutta kuten emäntäkin sanoo se on vain ihana lisä minussa   niin ja Retu iskältä on suurin osa pennuista perinyt kannukset - ja varmaan paljon muutakin on itseltä ja Retulta periytynyt, mutta sen näemme sitten kun pennut alkavat hieman kasvaa, mitä kyllä tarkemmin ajateltuna tekevät koko ajan?!

Odottelen kovasti jo tuttujen näkemisiä, emännän äitiä - mummoani , Ottoa naapurista, ja kaikkia muita ihanuuksia elämästäni...

Nyt täytyy taas kiirehtiä mamma hommiin... yritän päästä pikaisesti taas kirjoittelemaan...