Johan taas on viimeisimmästä kirjoituksesta aikaa vierähtänyt, ja paljon on ehtinyt välissä tapahtua.

Pienet rakkaat pennut ovat kaikki jo reilusti 3kg, useimmat varmaan jo 4kg... hampaat kaikilla, joita pitää testata mitä ihmeellisimpiin asioihin. Ihmisten varpaat ovat lempipuruleluja, ne kun vinkaisevat tai ulahtavat aina kun niihin hampaansa upottaa Alla olevassa kuvassa toinen tytöistä teroittaa hampaitaan kasvattajan varpaisiin, jostain syystä se ei kyllä inahtanutkaan kun nuo naskalit varpaisiin upposivat?

Pennut ovat useamman päivän ajan saaneet jo kiinteää ruokaa, eli ihka oikeata koiranruokaa - papanoita! Siitä huolimatta ne ovat koko ajan nisilläni roikkumassa, toisaalta annan yhä edelleen niiden imeä, pitäähän maitoakin saada papanoiden päälle Ja kaiken kukkuraksi mokomat ovat niin röyhkeitä että yrittävät minunkin ruuan viedä kupista, onneksi kasvattajalla on niin hieno teline kupilleni etteivät pennut vielä yletä syömään ruokiani (en tosin kyllä edes Peppua pois käskenyt)

Minäkin olen välillä saanut puhdistaa noita pieniä lautasia joilta pennut syöneet, mutta jo aiemminhan on tullut ilmi että olen kuin astianpesukone, silti vain kukaan ei luota tiskaustaitooni.. ?

Nyt alkaa pikkuhiljaa pentujen luonteetkin näkyä, pentueen pahimmat räyhät ovat kultsi, peppu ja vasenkorva. Onneksi edes toinen tytöistä pysyy poikajoukon kärjessä... oikea korva taas nauttii suunnattomasti sylissä olemisesta, ja sen rauhoittaminen onkin lasten leikkiä.  Lapa taas tykkää vain nuolla naamaa, se taitaisi tehdä sitä useamman tunnin jos vain annettaisi. Viimeksi se makasi emännän ja isännän syleissä ja kummankin naamaa nuoli ainakin 10min, joko emäntä ja isäntä eivät ole ehtineet suihkussa käydä viime aikoina tai sitten vain Lapa nuolemista rakastaa -> Lapa muuten rakastaa myös syömistä, aina ensimmäisenä kuppi tyhjänä.

Olen kovin yrittänyt pentujeni kanssa leikkiä, ja opettaa niille miten koiramaailmassa tulisi käyttäytyä. Tunnen olevani vastuussa siitä miten nämä rakkaat pennut tulevat jatkossa pärjäämään.

Viime sunnuntaina olivat muuten minun veljet Fendo ja Juuso, sekä siskot Lyyli, Nessi, Jade ja Hertta luonnetesteissä. Tulokset olivat oikein hyvät:

Soffahoffin Ifendo
+2, +1, +3, -1, +2, +2, +1, +3, laukausvarma/loppupisteet 177

Soffahoffin Inouk
+1, +1, +1, +2, +1, +3, +1, +3, laukaysvarma/loppupisteet 170

Soffahoffin Ismeler
+2, +1, +2, +2, +1, +3, +1, +2a, laukausvarma/loppupisteet 171

Soffahoffin Inesse
+2, +3, +1, +2, +1, +1, +1, +2a, laukauskokematon/loppupisteet 142

Soffahoffin Inlove
+1, +3, +2, +3, +1, +1, +1, +3, laukausvarma/loppupisteet 153

Soffahoffin Iguazu
+2, +3, +2, +2, +1, +3, +3, +3, laukauskokematon/loppupisteet 204

Itse aion luonnetestiin mennä mitä pikimmiten kun pennuista olen "toipunut".

Susanna perheineen, eli Jaden (siskoni) & Caran (äitini) omistajakin kävi eilen kylässä, oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa tuttuja, ja olinkin todella iloinen Susannan näkemisestä, sillä kun olin pieni taapero, vieraili Susanna usein pentulaatikossamme, enkä varmaan koskaan unohdä häntä   Kovin kuitenkin odottelen josko myös emännän äiti ja veli tulisivat katsomaan vaaveja, niistä kun olen aina yhtä innoissani myös.

Eilen emäntä kävi kanssani lenkillä, oleskelimme vain metsässä, istuimme puunrungolla ja kuuntelimme hiljaisuutta. Minä ihan kylkikyljessä emännän kanssa joka jaksoi minua pitkään rapsuttaa, siinä ihan hermot lepäsivät. Olenkin niin paljon kaipaillut niitä ihania metsälenkkejä mitä kotona aina tullut tehtyä. Mitä enemmän aihetta muistelen sen enemmän ikävä kotiin tulee...Onneksi ei enään ole pitkä aika, että pääsen kotiin "rauhan tyyssijaan" tähän pentuelämään verrattuna.

Muistakaahan käydä katselemassa kuvia http://indica.kuvat.fi/kuvat/  ja jättäkää ihmeessä kommentteja kuville