Mila täällä hei, Indi-mamma antoi minun ihan itse tulla kertoilemaan sunnuntaisesta näyttelystä, sillä ei itse ollut paikalla.

Aamu käynnistyi pikaisesti matkalla emännän äidin luo, josta käänsimme auton nokan kohti Tuomarinkylää ja Pentunäyttelyä. Jännitys oli ilmassa käsin kosketeltavaa, itse jännitin auton takakontissa tulevaa, sillä olihan tämä ensimmäinen näyttely minulle.

Paikalle päästyämme kiirehdimme kehän laidalle, jossa emäntä totesi meidän olevan ajoissa. 3tuntia katselimme muiden kehässä pyörintää - harjoittelimme omaamme - paahtavassa kuumuudessa, jossa kuitenkin pelastuksena oli riittävä määrä vettä ja emännän yritykset pitää minut viileänä. Viilennetty pyyhe massussa on muuten aika ihana tunne tuollaisella helteellä :)

Juuri ennen kehään menoa tuli Retun omistaja Anu myös ystävineen paikalle katsomaan, sekä emännän ystävä perheensä kanssa, jolloin myös pääsin ensimmäistä kertaan tuoksuttelemaan pienen pientä ihmislasta - joka oli kieltämättä suloinen - kiltisti vain kerran nuolaisin hänen pientä kättä.

Kehään mennessä tuntui emäntä olevan aivan paniikissa, sitä en kuitenkaan sen enempää ehtinyt ihmettelemään meinaan se mukava nainen pyysi meitä juoksemaan ympyrää - suoraan - kolmiota, ja emäntä kehui minua koko ajan! Sen jälkeen seisoimme tuomarin edessä joka arvosteli minua , muutamia sanoja sieltä täältä "erinom.käpälät", "iloinen" "erittäin hyvä", jolloin alkoi jo emäntäkin hymyilemään... Kunnes tuomari hiljeni ja totesi että ROP-pentu ja KP. Herranjestas, emäntäkin tajusi homman vasta kun sai ruusukkeet käteen, siihen asti oli aivan hukassa että mikä tämä homma oli :) Kättelyt tuomarille ja juosten iloisesti kehästä pois, jonka jälkeen emäntä kehui ja kehui ja kehui minua - olin ylpeydestä soikeena. Matkasimme pienen kojun eteen josta saimme vielä ruusukkeiden lisäksi pokaalit.. VAU!

Sitten jatkoimme taas odottelua, onneksi emäntä äitinsä kanssa löysi varjoisan paikan jossa söimme pienet eväät, pääsimme meinaan ryhmänäyttelyyn joka alkoi vasta iltapäivästä.

Ryhmänäyttelyssä aloin jo olemaan hyvin väsyksissä, vielä piti poseeraa ja juosta - kauhean rankkaan tälläiselle pienelle hovawartin pennulle. Mutta siitä huolimatta jaksoin painaa loppuun asti, en aristellut edes tuomaria joka minua kopeloi. Upeasta suorituksestani huolimatta emme enään ryhmänäyttelyssä sijoittuneet - mutta silti jaksoimme kehästä poistuessamme hymyillä ja olla iloisia.

Matka alkoi kotiin päin - ja kotona odottikin iloinen Indi- äippä, ylpeenä pienen tyttönsä suorituksesta.

Tässä vielä tuomarin arvostelu

Mila ROP-pentu ja KP.

"5kk vanha merkkivärinen, iloinen, hyväntyyppinen, kauniisti kehittynyt narttupentu. Kauniit värimerkit. Erittäin hyvä pään muoto. Kauniit tummat silmät. Oikea purenta. Vahva luusto. Erinomaiset käpälät. Sopiva lapakulmaus. Ikäisekseen riittävä runko. Takaraajoissa yksinkertaiset kannukset. "

 

Alla vielä kuva minusta poseeraamassa

Näkemisiin kaikki!
Lisää kuvia löytyy http://indica.kuvat.fi/kuvat/