Anteeksi kaikille etten ole ehtinyt kirjoittelemaan kuulumisia, mutta voitte uskoa kiirettä pitää 6 pennun kanssa.

Keskiviikkona, pitkän valvotun tiistai yön jälkeen, aamulla klo.05.00 lämpöni laski 36.90c, emäntä tuon mittasi kun valvoi kanssa yöllä. Kun keskiviikko kerkesi pyörähtää päivän puolelle ajattelin olevan hyvä aika alkaa pentuja synnyttämään... n. klo 11.30 lapsivedet tulivat, silloin emäntä oli vielä kaupassa Jaban kanssa, kun kasvattaja tahtoi feta-salaattia.. onneksi se kauppa oli niin lähellä niin he ehtivät pikaisesti takaisin luokseni. Siinä sitten ähisin, pinnistelin ja olin kärsimätön, vaikeuksia tuotti ensimmäisen pennun maailmaan tulo, niinkin paljon että kun 2h oli mennyt lapsivesista, rupesivat emäntä ja kasvattaja pakkaamaan tavaroita ja minua autoon ja matkaamaan eläinlääkäriin. Sitä sitten säikähdin itsekin, tahdoinhan pennut synnyttää sisustamaani pentulaatikkoon eikä minnekkään eläinlääkäriin. Joten kun emäntä laittoi parkkipaikalla pakin päälle, ja ehti 2m peruuttaa päätin pyöräyttää sen ensimmäisen urospennun.

Tämän pennun pyöräytettyäni pääsin jatkamaan touhua takas pentulaatikkoon, eikä mennyt kuin reilu puoli tuntia jolloin syntyi seuraava urospentu. Tässä vaiheessa alkoivat jo emäntä, isäntä ja kasvattaja huolestumaan tuleeko sieltä ensimmäistäkään narttua, heitä hieman lisää kiusatakseni pyöräytin 20min kuluttua uuden urospennun. Olisittepa nähneet niiden ilmeet Joten ihan pikkaisen heitä vielä järkkyttääkseni puolen tunnin kuluttua syntyi vielä yksi urospentu lisää.. Tässä vaiheessa alkoi jo emäntä huolestua etten tee sitä yhtä narttupentua, jonka kuulemma olisi tarkoitus muuttaa kanssani kotiin.

Päätin sitten päästää heidät jännityksestä ja 40min kuluttua synnytin ensimmäisen narttupennun. Kyllä ne sitten iloitsivat! Eikä mennyt kuin puoli tuntia niin synnytin viimeisen pentuni, joka myös oli narttu. Tässä vaiheessa aloin olemaan jo niin väsynyt, kuitenkin jaksoin äidillisesti ruveta lapsiani hoivaamaan, ja imettämään.

Kun oli kaksi tuntia viimeisimmästä pennusta kulunut, alkoivat ihmiset ympärilläni huolestua kun yhä edelleen minulla oli supistuksia. Joten eläinlääkäri keikkahan siitä tuli, lähdimme varmistamaan että massussani ei varmasti ole enään pentua (olisivat TAAS varmistaneet asian minulta). Ja eläinlääkärissä röngtenin jälkeen joutuivat toteamaan että tyhjä se massu on ja supistuksia aiheuttavat vain sisään jääneet istukat. Lääkkeiden avulla niistäkin osa tuli ulos, ja pitkä odottamisen jälkeen, kun aloin olla jo huolesta soikeana pääsin reissaamaan Mäntsälästä takas Korsoon pentujeni luokse. Se olikin rankin kokemus tähän asti, se kaikki huoli ja paniikki pentujeni vuoksi, enhän voinut olla ihan varma että ne pienet vauvat pysyisivät lämpiminä ja tyytyväisinä.

Palatessani pentulaatikkoon sain todeta kaiken olevan ihan hyvin, tästä huolimatta piti minun vinkua ja vikistä, ja kertoa rakkaille pennuille että äiti on taas paikalla.

Illalla hyvin valvotun yön jälkeen kasvattaja laittoi pedin itselleen pentulaatikkoni viereen ja emäntä+isäntä lähtivät ajelemaan takas kotiin.

Tässä vielä tiivistettynä pentujeni syntymäajat, värit ja painot. Ja kuvat.

Merkkari uros / klo 12.26 / 640g "sulka"

Kultainen uros / klo 13.12 / 660g "kultsi"

Merkkari uros / klo 13.36 / 600g "peppu"

Merkkari uros / klo 14.10 / 580g "lapa"

Merkkari narttu /  klo 14.54 / 600g "oikea korva"

Merkkari narttu / klo 15.29 / 540g "vasen korva"

 

Jos teistä joku ihmettelee että mitä ihmeen nimiä pennut ovat saaneet, niin nuo sulka, peppu jne nimitykset vain kertovat noille hassuille kaksijalkaisille että kuka pennuistani on kukin. Eli ne eivät erota vauvoja muuten toisistaan kuin merkkaamalla ne pinkillä kynsilakalla... eli siitä nuo nimet. Oikeat viralliset nimet julkistetaan myöhemmin. Lisää kuvia löytyy http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/2bstz+janica-m-pentue.html

Kiitos kaikille apuna olleille, kasvattajalle kätilönä toimimisesta ja henkisestä tuesta, emännälle ja isännälle avustavista kätilöinä toimimisesta ja tuesta. Sekä myös huoltojoukossa toimineelle Jaballe, ilman sinua ei olisi kätilöt pysyneet hereillä Ja kiitos kaikille jotka olivat hengessä mukana. Ainiin ja Retu & Anu olkaas hyvä, nyt on niitä Retu-pentuja useampi, luovutus on toukokuun alussa, varautukaan useamman mini-Retun saapumiseen

Unohtamatta tietenkään korkeimpia voimia jotka antoivat minulle nämä pienet (vaikka suht isoja vaaveja ovatkin), suloiset ja rakkaat pennut.