Hei kaikki taas, täällä minä taas :)

Olen alkanut nyt irroittamaan tätä hirveän paksua turkkiani ja vaihtamaan sitä hieman kiiltävämpään ja pidempään versioon, emäntä ja isäntä vain päivittelevät kuinka paljon sitä pohjavillaa minussa oikein on. Toisaalta nyt kun he ovat minut useamman kerran jo harjanneet, totesin että pelkkä nahka alkaa kohta paistamaan muutamien karvojeni alta

Vihdoin ja viimein olen minäkin saanut vatsani kuntoon, ja täten myös olen saanut ihanan isoja annoksia ruokaa. Pennut eivät enään niin usein käy nisilläni imemässä, mutta urheana äitinä (vaikkakaan pentujen hampaat toisinaan tuovat mukanaan epäuskon) olen ahkerasti pikkaisia vielä imettänyt. Ja lisäksi olen myös alkanut niitä vieroittamaan nisistäni, sillä syöväthän pienet jo kiinteää ruokaa vaikkakin ruokatavat tuntuvat toisinaan olevan hieman hakusessa...

Kovaan pentukouluun ovat pikkaiset myös joutuneet, viime viikkojen aikana olen muistutellut kaikkia tasapuolisesti miten äidille sanotaan vastaan (vai sanotaanko ollenkaan) ja miten koiramaailmassa leikitään ja käyttäydytään. Kaikki sanovat että olen tämän puolen hoitanut todella hyvin, kuten koko äitiyden (vaikka toisinaan hieman ylisuojeleva pienokaisia kohtaan olin).

Pennut ovat jo niin isoja, että saivat pallomeren missä leikkiä ja peuhata, mutta jostain syystä tämä aidattu palloja täysi oleva laatikko on mieltynyt useimpien kakaroiden mieleen pissalaatikkona, ja siitäkös kasvattaja on mielissään kun pienet karvapallot yrittävät salaa kasvattajan silmän välttäessä käydä tekemässä hätänsä pallomereen. Siitä huolimatta pallomeressä nukutaan ja leikitään...

Ensimmäiset askeleet myös ulkoilmassa on otettu, pitkän aikaa vipeltäjät yrittivät karata pihalle ovesta, mutta kun se hetki tuli että ovi aukesi ja jokainen olisi saanut ulos mennä, sen sijaan että olisivat pomppineet innoissaan pihalle, kiljuivat kynnyksellä. Voi sitä hölmistyksen päivää kunnes ensimmäinen, toinen ja kolmas uskalsivat astua alas, jonka jälkeen myös loputkin seurasivat perässä. Ja sitten oltiinkin ahkeria pentuja, leikittiin ja juostiin. Itse sain pienet (tai vähän isommatkin) hoffihepulit sillä innostuin niin kun pääsin pienten kanssa ulos juoksemaan, ja pikkaiset yrittivätkin sinnikkäästi pysyä perässäni pihalla. Ainiin sorry kasvattaja, taitaa jäädä nurmikko myös tänä vuonna ehkä hieman keskenkasvuiseksi?

Tässä kuvia pennuista kun pomppivat pihalla

 

Niin ja mites se astronautti joskus sanoikaan, pieni askelihmiselle ja suuri askel pienelle hoffille?

Nyt alkavat pentujen kanssa viettämät päivät olla kohta takana päin, keskiviikkona rakkaat palleroiset täyttävät 7vkoa, eli tarkoittaa sitä että viikko vielä ja pennut lähtevät uusien perheenjäsentensä luokse koteihinsa. Ikävä kaikkia näitä rakkaita tulee, vaikkakin itse lähden jo lauantaina (pentujen ollessa 7,5vkoa) kotiin, yhdessä pienen Mistral tytön kanssa.

Kiitän jo nyt kaikkia jotka ovat blogissani vierailleet, jatkossa päivitän tilanteen mukaan M-pentujen kuulumisia, ja toivonkin että jokainen Mystical, Mafioso, Masculino, Majestic ja Maranello pitävät yhteyttä emäntääni sähköpostilla tms. ja Mistralin kuulumisia tullaankin täällä blogissa seurailemaan ehkä hieman ahkerammin.

Kuvia jaellaan kun niitä uusilta omistajilta saadaan ja viimeisimpänä kyllä vielä tulen luovutus päivistä kertomaan!

Käykää viimeisimmät kuvat katsomassa

http://indica.kuvat.fi/kuvat/Soffahoffin+M-pentue/19.4.2009/